Nahkurin orsilla

Nahkurin orsilla

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Miksi ulkoistuskumppani irtisanoo siirtyneitä työntekijöitä?

Viime viikkoina on julkisuudessa keskusteltu Nokian ja Tata Consultancy Services yrityksen välisestä ulkoistusopimuksesta, tai pikemminkin Tatan aikomuksesta irtisanoa suuri osa Nokian tietohallinnosta heidän palvelukseensa siirtyneistä henkilöistä. Erilaiset intressipiirit, ay-liike ja esimerkiksi poliitikot ovat kommentoineet asiaa ikäänkuin se olisi jotenkin yllättävää. On vaikea kuvitella että yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan päässeet ihmiset olisivat aidosti niin ymmärtämättömiä, että irtisanomiset tulevat yllätyksenä. Onko kommentointi vain teatteria, vai eivätkö nämä intressipiirien edustajat todellakaan ymmärrä ulkoistusliiketoiminnan periaatteita?





Mitä ulkoistaminen on?


Ulkoistaminen on transaktio jossa yritys siirtää johonkin toimintoon tai prosessiin liittyviä tuotannontekijöitä ulkopuoliselle taholle, siten että vastaanottaja tuottaa yritykselle vastaavat palvelut ja ottaa kantaakseen siihen liittyvät kustannukset ja taloudellisen riskin. 

Yleisin ja useimmiten tärkein syy ulkoistamiselle on kustannussäästöjen aikaansaaminen. Kustannussäästöt perustuvat sille oletukselle että, toimittaja joka on erikoistunut asiakkaan ydinliiketoimintaan kuulumattoman prosessin hoitamiseen, kykenee tuottamaan saman palvelun tehokkaammin kuin ulkoistava yritys itse.

Muita syitä ulkoistamiselle voivat olla esim:

  • Parempi laatu
  • Henkilöriskien hallinta
  • Teknologiset innovaatiot 
  • Kiinteiden kustannusten muuttaminen joustaviksi

Miksi ulkoistuskumppani irtisanoo siirtyneitä työntekijöitä?


Jos asiakas haluaa saavuttaa ulkoistuksella kustannussäästöjä, on asiakkaan sopimuksellisesti varmistettava se että, toimittajalta ostettava palvelu maksaa vähemmän kuin ulkoistetun toiminnon kustannukset ovat olleet yrityksen sisäisenä yksikkönä. Tämä on ns. asiakkaan business case eli laskelma johon ulkoistustransaktion kannattavuus perustuu. Asiakas on yleensä itse, tai esim ulkopuolisen asiantuntijan avulla selvittänyt oman sisäisen kustannustasonsa ja vertaa toimittajien tarjouksia siihen.





Jos kuvataan asiakkaan kustannustasoa luvulla sata, niin toimittajan on pystyttävä tuottamaan palvelu kustannustasolla joka voidaan johtaa seuraavasti; 100 - asiakkaan odottama säästö - toimittajan kate = toimittajan kustannustaso. Eli jos asiakkaan business case perustuu odotukselle 30 % säästöistä ja toimittajan operatiivinen kate tavoite on 25 %, niin 100 - 30 % = 70 (toimittajan saama hinta) -> 70 - 25 % = 52,5 (toimittajan kustannustaso). Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että toiminto/prosessi joka on yrityksen sisäisenä tuotantona on maksanut 100 miljoonaa euroa voi toimittajalle maksaa enää 52,5 miljoonaa euroa, jotta transaktio on molemmille osapuolille taloudellisesti järkevä.

Toimittajalla on käytännössä kaksi keinoa saavuttaa edellä olevan yksikertaistetun kaavan mukainen kustannustason lasku; 

  1. Tehostaa ulkoistettua prosessia/toimintoa 
  2. Siirtää työtä alhaisemman kustannustason omaavaan paikkaan.

Ulkoistettua palvelua tuottavan yrityksen ajatellaan olevan lähtökohtaisesti tehokkaampi toimintatavaltaan koska, tälläiselle yritykselle ulkoistettava prosessi on liiketoiminnan ydinprosessi, kun taas asiakkaan näkökulmasta kyseessä on tukiprosessi. Yrityksen kannaltahan ei olisi edes järkevää ulkoistaa toimittajalle joka ei pystyisi hallinnoimaan ulkoistettua prosessia tehokkaammin kuin yritys itse. 

Osalla ulkoistettuja palveluita tuottavista yrityksistä on ns. near-shoring ja/tai off-shoring strategia, jonka mukaisesti yritykset pyrkivät siirtämään osan ulkoistetusta työstä alhaisemman kustannustason maihin. Olen aikaisemman työhistoriani aika ollut tekemisissä ulkoistettujen palveluiden kanssa, ja sen kokemuksen perusteella erot ulkomaisen työntekijän ja kotimaisen työntekijän välillä, olivat karkealla tasolla seuraavan kaltaiset:


  • Suomalainen työntekijä ~50 EUR/h
  • Balttian alueen near-shoring keskuksessa ~25 EUR/h
  • Intian off-shoring keskuksessa ~10 EUR/h

Jos nyt verrataan toisiinsa suomalaisen työtunnin hintaa ja near-shoring tai off-shoring työtunnin hintaa, niin lienee selvää että toimittajan on käytännössä pakko siirtää työtä muualle, mikäli ulkoistusasiakas odottaa esimerkiksi edellä kuvatun laskelman kaltaisia säästöjä verrattuna base lineen.





Ulkoistusliiketoiminta ei tässä suhteessa eroa mistään muusta toimialasta, joissa kustannussyistä tuotantoa on siirretty alhaisemman kustannustason maihin, kuten esim Kiinaan tai Intiaan.


Mitä tästä opimme?


Ainakin minun mielestäni on päivänselvää, että jos suomalainen yritys ulkoistaa jonkin prosessin tai toiminnon yritykselle jolla on toimintaa/palvelukeskuksia alhaisemman kustannustason maissa, ulkoistuksen seurauksena osa työstä tulee siirtymään pois Suomesta. Sellaisilla yrityksillä kuin esim Tata tai Accenture, ei ole mahdollisuutta olla kilpailukykyisiä omassa liiketoiminnassaan, ilman off-shoring tai near-shoring strategiaa. 

Sellaiset julkiset puheenvuorot joissa ay-liike, työnantajien etujärjestöt, poliitikot tai muut tahot kommentoivat asiaa siten, että se on jotenkin yllättävää, ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän pötyä. Ulkoistava yritys voi halutessaan sopimuksellisesti estää irtisanomiset tai työn siirtämisen ulkomaille, mutta joutuu tällöin tyytymään pienempiin säästöihin. Omalla työurallani ulkoistusliiketoiminnassa, en koskaan törmännyt asiakkaan suunnalta tämän tyyppisiin ehtoihin. Useimmiten asiakkaan näkökulma on "me halutaan maksimisäästöt, tuotannon järjestelyt ovat teidän ongelmanne". 


perjantai 22. helmikuuta 2013

Kesko - Viikon itkupilli

Viime päivinä olemme saaneet seurata Keskon ja S-Ryhmän kommentointia tulossa olevaan kilpailulain uudistukseen liittyen. Muutos koskettaa Keskoa ja S-Ryhmää, koska näillä kahdella keskusliikkeellä on yhteensä yli 80 % markkina osuus markkinoista. Muutoksen tultua voimaan Keskoa ja S-Ryhmää koskevat säännöt, joiden mukaan niiden katsotaan olevan määräävässä markkina asemassa.





Niin kauan kuin muistan talousuutisia seuranneeni, on puhuttu kilpailun puutteen vaikutuksesta ruuan hintaan Suomessa ja Suomalaisen maanviljelijän sadostaan saamaan korvaukseen. On viimeinkin aika sille että asiaan puututaan. Jokseenkin kuvaavaa koko asiassa on, mitä kahden kaupparyhmän edustajat ovat asiasta julkisuudessa sanoneet ja mitä kommentit itse asiassa tarkoittavatkaan.

Liiketoiminnassa tarvitaan nöyryyttä ja asiakkaan kunnioitusta

Siirryttyäni noin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran operatiivisesta vastuusta myyntityöhön, esimieheni totesi että myynityössä pitää olla samaan aikaan sekä nöyrä, että röyhkeä, asiakasta pitää kunnioittaa mutta ei madella asiakkaan edessä. Omasta liiketoiminnasta tulee olla ylpeä ja näyttää se asiakkaalle.

Molemmilla isoilla kaupparyhmillä on unohtunut täydellisesti nöyryys asiakasta kohtaan ja asiakkaan kunnioitus. Tähän lienee johtanut se että, Kesko ja S-Ryhmä ovat saaneet jo liian kauan huseerata omilla ehdoillaan ja käytännössä jakaa päivittäiskaupan markkinat keskenään. Tämä on johtanut kalliisiin hintoihin, maatalouden heikkoon kannattavuuteen ja surkeaan palveluun molempien ketjujen liikkeissä. Vai voiko joku oikeasti sanoa persoonattomasta automarketista, että se edustaa alan huippua palvelutason suhteen?

Matti Halmesmäki - viikon itkupilli

Keskon pääjohtaja Halmesmäki on mesonnut pitkin valtamedioita siitä, kuinka uusi kilpailulaki nostaa ruuan hintaa 10 %, lain valmistelut on tehty virheellisesti ja mikä tärkeintä, Keskon  lobbaajien näkemykset on jätetty huomioimatta. Mukavaa että kilpaluvirastolle on kaikessa hiljaisuudessa kasvanut suuret karvaiset pallit, kuvaannollisesti sanottuna.

Vaikkakin myös S-Ryhmän edustajat ovat kommentoineet asiaa samamoilla kaneeteilla kuin Halmesmäki, ansaitsee Matti palkinnon ilman isompaa miettimistä.

Viikon itkupilli!

Mitä onkaan sanottu?


Keskon ja S-Ryhmän kommentointi uutta lakia vastaan on siis perustunut siihen argumentaatioon että, ryhmillä ei ole määräävää markkina-asemaa, eikä niitä tulisi sen mukaisesti kohdella. Määräävän markkina-aseman yksi määritelmä on:

Määräävä markkina-asema tarkoittaa, että yritys tai yritysryhmä voi kilpailijoiden toimista välittämättä jotakuinkin itsenäisesti päättää hinnoistaan ja toimitusehdoistaan. Se voi vallita koko maassa tai tietyllä alueella. Määräävässä asemassa olevan ei tarvitse kiinnittää paljoakaan huomiota kilpailijoiden, tavarantoimittajien tai asiakkaiden reaktioihin. Nämä ovat usein riippuvaisia määräävässä asemassa olevasta yrityksestä. Esimerkiksi asiakkaiden on pakko ostaa tällaisen yrityksen tuotteita, joille ei ole korvaavia vaihtoehtoja.[1
Kuullostaako tutulta?

Molempien ryhmien reaktio asiaan on ollut, uhmakas toteamus siitä että uusi laki nostaa ruuan hintaa 10 %. Ei siis ruuan hintaa heidän osaltaan, vaan ruuan hintaa yleisesti. Argumentti jo itsessään kertoo että ryhmät suhtautuvat omiin hintoihinsa siten, kuin kyseessä olisi markkina jossa ei ole muita toimijoita tai muiden toimijoiden hinnoittelulla ei olisi merkitystä.

Olisi uskottavampaa jos ryhmien kommentoisi olisi rajoittunut heidän omiin hintoihinsa todeten esim: "Kesko saattaa joutua korottamaan hintojaan lainmuutoksen johdosta". Tämän olisi voinut vielä käsittää normaalina reaktiona. Nyt tilanne on se että kansalaisille on viestitetty "Kun kerran meitä kiusataan, me nostetaan hintoja 10 % ja koska teillä ei ole muita paikkoja mistä ostaa ruokaa, joudutte maksamaan koko paskan omasta selkänahastanne".

Mitä sitten?

Sittemmin kun luovuin bisnesurasta ja muutin etelästä tänne itä-lapin perukoille, olen opetellut tekemään ruoka ostokset Lidlissä. Suoraan sanottuna, näiden herrojen kommentit ovat sen verran asiakasta halveksivia, että valintani on jatkossakin Lidl. Jos voin välttää ostoksia näistä kahdesta ketjusta, niin sen myös teen.

Asiakasta kannattaisi kunnioittaa!

Siksi valintani on : 

Tunnisteet: , , , , , , ,

torstai 17. tammikuuta 2013

Telakkatukea Kemijärveläisittäin

Yhteiskunnan tuki liiketoiminnassa

Viime viikkoina on Suomessa keskusteltu runsaasti hallituksen ratkaisusta ollatukematta Turun telakan ponnisteluja saada varmistettua rahoitus suuren risteilylaivan rakennusurakan saamiseksi. Mielipiteitä asian tiimoilta on monenlaisia ja osin tunteet ovat käyneet kuumanakin. Kävin hallituksen päätöksen tultua julkisuuteen mielenkiintoista keskustelua Twitterissä asian tiimoilta, sekin osoitti mielipiteiden vahvan jakaantumisen asiassa.

Oma mielipiteeni on, että julkisella rahalla ei voi  tukea yritystoimintaa joka ei itsessään ole kannattavaa. Kannattavan tai tulevaisuudessa kannattavankin yritystoiminnan tukeminen pitäisi tehdä sillä tavalla vastikkeelliseksi, että tukimuodot eivät houkuta sellaista liiketoimintaa, joka perustuu kokonaan tukien saamiseen. Ehkäpä paras tukimuoto olisi jonkinlainen takaus, jonka avulla yritys voi varmistaa alkutaipaleellaan riittävän rahoituksen, rahoituksen kuitenkin tulessa niilta tahoilta jotka riskirahoituksen parissa normaalisti toimivat. Toinen kannatettava tukimuoto on verotuksen muuttaminen siten, että se kannustaa sijoittamista kasvuyrityksiin ja yrityksen voittojen sijoittamiseen yrityksen kasvuun, osinkojen sijasta.

Valtion tai kuntien tuki yrityksille saa valitettavan usein sellaisia muotoja joiden ansiosta kilpailu vääristyy tai harjoitetaan liiketoimintaa jolla ei aidosti toimivilla markkinoilla olisi elinmahdollisuuksia. Yhteiskuntamme elinkelpoisuuden säilyttämiseksi verorahojen käyttäminen tällaiseen toimintaan on loputtava.



Telakkatuki Kemijärveläisittäin


Aivan viime vuoden lopulla, 28.12.2012 Kemijärven kaupunginvaltuusto päätti ostaa kaupungin keskustassa sijaitsevan tontin jolla sijaitsevassa kiinteistössä harjoitetaan hotellitoimintaa. Hotellia operoivan yrityksen lisäksi tontilla harjoittaa liiketoimintaa paikallinen osuuskauppa. Tontin omistaa Hansamix Oy joka operoi tontilla sijaitsevaa hotellia. Kauppahinnaksi on sovittu n. 168 tEUR. Kauppa toteutetaan ns lunastussopimuksena ja hotellia operoiva yritys maksaa kaunpungille sopimuksen mukaista vuokraa. Linkki kokousasiakirjaan http://paatokset.kemijarvi.fi/kokous/20121122-3.HTM pöytäkirjassa myös asiaan liittyvät sopimukset.



Hansamix Oy:n taloudellinen tilanne


Hansamix Oy on osakeyhtiö joka vastaa hotellitoiminnan harjoittamisesta Hotelli Kemijärven nimellä. Kaupparekisteriin toimitettujen tilinpäätöstietojen perusteella, yhtiön liikevaihto on viimeisten viiden tilikauden aikana ollut yhteensä noin 2,9 miljoonaa euroa. Samaan aikaan yhteenlaskettu liiketulos on ollut, -165 tEUR ja vain yksi tilikausi vuosien 2007 ja 2011 välillä on tuottanut voitollisen liiketuloksen. Koska minulla ei ole tarkkoja tilinpäätöstietoja, en voi tietää onko tappioiden syynä varsinainen liiketoiminta, vai onko esim. vieraan pääoman korkokustannus painanut liiketuloksen tappiolliseksi.

Edellisen perusteella voinee kuitenkin sanoa, että liiketoiminta ei ole ollut kovin menestyksekästä. Hansamixin ja kaupungin välisen sopimuksen perusteella kaupunki kuittaa kauppahinnasta yhtiön maksamatta olevat sähkö- ja kaukolämpömaksut. Yleisen käsityksen mukaan yhtiöllä on ollut vaikeuksia saada hankittua ravintoloihinsa raakai-aineita ruuan valmistusta varten.. Pikkujouluaikaan jotkut juhlijat olivat joutuneet perumaan illallisensa koska hotellin ravintolassa ei ole ollut raaka-aineita joista valmistaa seurueen ruuat.

Lienee perusteltua sanoa, että Hansamix Oy ja STX Turun telakka muistuttavat toisiaan taloudellisen asemansa puolesta. 


Kaupunginvaltuuston päätös

Kaupunginjohtaja perusteli esityksessään ratkaisua sillä että tontin osto keskustasta on riskitöntä, ratkaisu tukee paikallista työllisyyttä ja hotellin tarpeellisuudella kaupungin matkailun kannalta. Tontin omistaminen kaupungin keskusta-alueella lienee sinänsä riskitöntä, mutta todellisia markkinoita ja siten oikeaa markkina-arvoa keskustan kiinteistöillä ei ole. Siinä valossa on aika vaikea arvioida miten kiinteistön arvo tulevaisuudessa kehittyy.

Päätöksen perustelu paikallisen työllisyyden tukemisella ei kanna. Ei tarvitse olla selvännäkijä voidakseen todeta että, Hansamixin saama pääomaruiske ei yhtiötä pelasta vaan ainoastaa lykkää konkurssin pidemmälle. Kiinteistökaupasta saaduilla rahoilla liiketoiminta jatkuu jonkin aikaa, mutta mikäli liiketoiminta ei muutu kannattavaksi, kassa on kohta uudelleen tyhjänä.





Hotellin tarpeellisuus matkailun kannalta on sekin kyseenalainen peruste. Kaupungin keskustan alueella toimivien majoituspalveluita tuottavien yritysten liiketoiminta on kannattamatonta, tai kannattaa heikosti. Voitaneen sanoa, että matkailijamäärin nähden, kaupungissa on ylikapasiteetta vuodepaikoista. Rahoittamalla hotellia, kaupunki siis pyrkii ylläpitämään majoituspaikkojen ylitarjontaa, joka on tuhoisaa kaikkien alan yritysten liiketoiminnalle. Kaupungin ei tulisi puuttua markkinoiden toimintaan vaan antaa kannattamattoman liiketoiminnan poistua markkinoilta.

Onnekseni sain kuitenkin lukea pöytäkirjasta että, paikallinen yrittäjä ja valtuuston jäsen Aulikki Imporanta on jättänyt kirjallisen eriävän mielipiteensä pöytäkirjaan:


"Kaupunginvaltuuston päätös § 98 on mielestäni laiton perustuen tasa-arvoon yritysten kesken, myös kunnan taloudellisen tilanteen huomioon ottaen päätös loukkaa kuntalaisten oikeuksia. Hansamix Oy:llä ei ole liiketoimintasuunnitelmaa tulevaisuuden varalle."

En osaa sanoa laittomuudesta mitään, mutta täysin käsittämätön ratkaisu kuitenkin on. Imporannan eriävästä mielipiteestä voinee kuitenkin päätellä että, Hansamix ei ole esittänyt toimintansa jatkamisesta liiketoimintasuunnitelmaa tai liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmaa. On huolestuttavaa että valtuusto on hyväksynyt esityksen ilman mitään suunnitelmia yrityksen toiminnan jatkosta.

Kaupungissa kuvattava tv-sarja Taivaan Tulet on ollut merkittävä liikevaihdon lähde Hansamixille, koska YLEn henkilöstö on yöpynyt hotellissa kuvausten aikana. Vuoden vaihteen jälkeen julkisuuten tuli tieto jonka mukaan YLE lopettaa Taivaan Tulet sarjan. Tämä ei ainakaan paranna hotellin kannattavuuta.

Ihmettelen kuitenkin että valtuusto käsitteli kiinteistökauppaa perjantaina 28.12 ja sarjan päättyminen uutisoitiin heti seuraavan viikon alussa, vaikka iltapäivälehdessä olleen haastattelun perusteella tieto sarjan lakkauttamisesta oli ollut ohjaaja Kari Väänäsellä jo ennen joulua. Mahtoiko valtuustolla olla tieto asiasta ennen päätöksen tekoa?

Saamani tiedon perusteella kaupungissa matkailuelinkeinon parissa liiketoimintaa harjoittava henkilö on valittanut kaupunginvaltuuston päätöksestä ja päätös ei ole lainvoimainen. Kaupan saattaminen loppuun viivästyy ainakin siihen saakka kunnes valitusasiaan on tullut päätös. Viimestä näytöstä ei siis vielä ole nähty.

Tunnisteet: , , ,

tiistai 11. syyskuuta 2012

Pojat on poikia - matka Tallinnaan

Tein viime perjantaina jo edellisessä postauksessa mainitun reissun Tallinnaan vanhojen työkavereiden kanssa. Kyseessä on siis kaveriporukka jonka kanssa työskentelin samassa työpaikassa 2000-luvun alussa, muistaakseni 2002 tarkalleen ottaen.

Reissussa vuosittain mukana ollut kokoonpano vaihtelee jonkin verran, mutta pääasiassa mukana on ollut kaiken kaikkiaan 6-8 kaveria, ikä haarukan ollessa n. 30-50 vuotta. Matka ja sen tapahtumat saivat minut pohtimaan vanhenemista ja sitä miten reissu ja sille osallistujat ovat muuttuneet vuosien mittaan.


Ikä kasvaa mutta metkut ovat edelleen samat.

20 vuotta sitten ajattelin vanhenemisesta siten että, iän karttuessa ihminen tulee jotenkin järkevämmäksi ja kasvaa ulos nuoruuden hullutuksista. Kymmenen vuoden ajan vuosittain tehty reissu ja osanottajien vanhentuminen ovat saaneet minut kuitenkin muuttamaan käsitystäni asiasta. Osallistujat ovat ukkoutuneet, saaneet lapsia ja kokeneet muita merkittäviä elämänmuutoksia sinä aikana kun reissu on tehty, mutta edelleen kaikki toistuu samalla tavalla kuin aina, ja kaverit nauravat samoille asioille kuin aina ennenkin. Kukaan ei ole vielä erehtynyt sanomaan pieruhuumoria tai naisseikkailuilla kehumista lapselliseksi, ja jos olisi sanonut niin olisi saattanut tulla laidan yli heitetyksi.

Reissun kaava on aina ollut kutakuinkin sama; 1) aamulaivalla Tallinnaan, 2) ekat juomat korkataan matkalla satamaan, 3) intensiivinen kännin rakentaminen laivalla ja Tallinnassa, 4) Ruokailu Tallinnassa, 5) joillain turnauskestävyys pettää jo Tallinnassa, 6) kännin viimestely laivassa paluumatkalla, 7) 1-2 sammahtaa paluumatkalla ja 8) osa porukasta menee suoraan kotiin ja osa jatkaa Helsingin yöhön.



Jokaisella reissulla kerrotaan samat vitsit ja jutut, jotka jaksavat naurattaa vuodesta toiseen. Ihmetyttää että miten se voikin olla näin? Joka kerta jos reissun jälkeen on krapula, lupaan itselleni harkita osallistumista seuraavalla kerralla vakavasti, ja silti olen aina mukana jos pystyn.

Olen tullut siihen lopputulokseen että, vanheneminen ei muuta näiltä osin sitä, mistä ihminen (mies) nauttii ja minkä kokee mukavana ja hauskana. En osaa sanoa onko tilanne naisten osalta sama, vai vaikuttaako sukupuoli asiaan. Muutenkin tuntuu siltä että, ihmisen vanheneminen ja henkinen kasvu ovat jossain määrin liioiteltuja. Tai sitten ne jotka "aikuistuvat" tekevät sen pikemminkin siksi että, niin kuuluu tehdä ympäristön asettamien paineiden vuoksi. Minun on vaikea kuvitella että, omalta osalti suhtautuminen näihin ns poikien reissuihin muuttuisi loppuelämäni aikana muunlaiseksi. Saattaa olla että, 85 vuotiaana ei fyysisesti pysty, mutta silti reissuun lähtisi jos se olisi mahdollista.



Nuorempana homma oli toisin

Noin 20 vuoden iässä meidän lukio aikojen kaveriporukalla oli loistava muutaman vuoden kestänyt perinne, jossa kokoonnuttiin kaverin vanhempien kesämökille pariksi päiväksi saunomaan ja juopottelemaan ankarasti. Kokoontuminen oli aina joulun alla, kun kaikki kokoontuivat Ouluun joulua viettämään. Vielä tänäkin päivänä  pidän näitä tuolloin tehtyjä mökkireissuja erittäin hauskoina, vaikka tekemisten järkevyys oli usein erittäin kyseenalaista.

Harmittaa vietävästi että, tämä perinne katkesi kun jengi kasvoi "vanhaksi". Nyt kun aikaa noista päivistä alkaa olla 20 vuotta, vanhan perinteen henkiin herättäminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta, vaikka edelleen uskon jokaisen porukkaan kuuluneen olevan halukas perinteen henkiin herättämiseen.

Nuorempana sitä ajatteli että vanhenemiseen jotenkin kuuluu jättää pois nämä poikamaiset turhuudet ja kiirehtiä työelämään, perheen perustamiseen ja muuhun vastuuntuntoiseen höpötykseen. Nyt kun on sitä vastuuntuntoista elämää on saanut maistaa, kaipaa nuoruuden vallattomuutta ja vapautta ainakin välillä.

Mitä tästä opimme?

Pojat on aina poikia, dokaaminen kivaa, ja pieru- ja kakkahuumori toimii aina. Autenttista kuvamateriaalia Tallinnan reissusta ei voi julkaista, koska se voisi aiheuttaa turhaa jälkipuintia. Valitettavasti.

Tunnisteet: ,

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Muutama kuukausi uutta alla - miten se elämä sitten muuttuu?

Muutama viikko on vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja suoraan sanottuna alkaa hiukan jo aiheuttaa paineita blogin pito. Eihän tässä näin pitänyt käydä, vaan mun piti siirtyä täysin paineettoman elämään, jossa asiat soljuvat eteenpäin kuin laineiden viemänä. Remontti ei ole edennyt ihan tavoitteiden mukaisesti ja sekin aiheuttaa paineita. Lisäkseen työvoimatoimisto kiusaa laittamalla täyden 3 kuukauden karenssin ja toiveet helposta toimeentulosta ansiosidonnaisen turvin vaihtuvat elämisen kustantamiseen säästöistä, ja vienoon ketutukseen.....mitä pienistä kuin ei ne pienetkään meistä.

Remonttihommista raportointi on edellisen postauksen jälkeen siirretty omaan blogiin, joka kulkee nimellä Nahkuri Projekti. Kyseisessä blogissa tulen jatkossa kertomaan hankkeen/hankkeiden etenemisestä.

Huomenna nousen Rovaniemeltä Norwegianin kyytiin ja lennän Helsinkiin. Eka reissu etelään muuton jälkeen ja meinaa tuntua matkakuumeelta. Tarkoituksena on mennä perinteiselle elonkorjuu risteilylle vanhojen työkavereiden kanssa, perinne joka on jatkunut jo kohta kymmenen vuotta. Liveraporttia tänne ei kannata odottaa, koska se voisi edellyttää K-18 varoitusta aloitussivulle (no tuskinpa).

Ensimmäisessä postauksessa eli täällä kerroin viidestä syystä joiden vuoksi muutimme pohjoiseen ja mitä elämänmuutoksella tavoitellaan.

Nämä syyt olivat:


  • Aikaa perheelle
  • Asumiskustannusten alentaminen
  • Iri asuntovelallisen ja pankin välisestä orjuudesta
  • Paluu juurille
  • Yritystoiminnan käynnistäminen
Otetaanpa kantaa hiukan tuohon listan ensimmäiseen ja siihen miltä tilanne vaikuttaa tällä hetkellä.

Aikaa perheelle

Aikaa perheelle on taatusti enemmän kuin aikaisemmin. Ainakin minulla. Puolisoni ajatuksista en ole varma, hän kun on joutunut jatkamaan raatamista työn ikeen alla. Voin olla kotona kun lapset tulevat koulusta ja seurata heidän tekemisiään keittiön ikkunasta välitunneilla. Kun ei tarivitse päivisin olla normaaalisti työssä ja ajaa paria tuntia autolla joka päivä, jaksaa kummasti kannustaa harrastuksiin ja olla itsekkin enemmän mukana.

Nummelassa asuessa lapset tulivat koulusta ja päiväkodista kotiin, ja istuivat sen jälkeen kotona sisällä televisiota katsoen. Tänne muuttamisen jälkeen, koulun päätyttyä tehdään läksyt, ja sen jälkeen mennään ulos leikkimään siten, että ruokailua lukuunottamatta sisällä ei olla ennenkuin pitää alkaa iltatouhuihin. Jos Nummelassa halusi lasten menävän leikkimään kaveiden kanssa, piti sopia ensin puhelimessa niiden vanhempien kanssa, ja sitten viedä autolla lapset leikkimään, ja hakea sovittuna aikana takaisin. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Mutta toisaalta en usko että tämän muutoksen takana on vain paikkakunnan vaihtuminen, ehkäpä itse vanhempina loimme tuon Nummelassa vallalla olleen tilanteen, olemalla jossain määrin ylisuojelevia. En tiedä.


Pojan kanssa olemme yhdessä käyneet kalassa, vetämässä uistinta ja kokemassa katiskaa. Saalina on ollut muutamia ahvenia ja pari pientä haukea. Mutta kyllä eka luokkalaisen rinta on pienestä uistimeen tarttuneesta hauestakin aika lailla rottingilla. Pojalla meinaa olla hankaluuksia ymmärtää miksi en ole halukas perkaamaan kahta peukalon kokoista ahventa, jos katiskassa ei muuta ole.

Arttu kokee katiskaa Kotajoella/Kemijärvellä


Arttu ottaa tyypit ensimmäisestä virvelistään

On sieltä joskus jotain tullutkin, ahvena jolla oli painoa lähes puoli kiloa.

Artulla oli synttärit heinäkuussa, ja ostin syntymäpäivälahjaksi Honda QR50 crossimopon. Aika täpinöissään on poika ollut mopon suhteen, mutta ajaminen on jäänyt vähemmälle kuin luulin. Jospa harrastuksen tukemiseksi pitäisi ostaa itselle joku monttupyörä, niin pääsis pojan kanssa yhdessä ajamaan.....


Lyhyttä videon pätkää ensimmäisistä oikeista ajoista

Tyttäreni on aloittanut Kemijärvelle muuton jälkeen uutena harrastuksena jalkapallon ja jatkaa tanssiharrastustaan showtanssin parissa. Vaikka oikeasti Ainon harrastus on lukeminen. On jotenkin käsittämätöntä että, miten 4. luokkalainen voi olla koko ajan nenä kirjassa kiinni. Nuorten kirjasarjoja kuten Tiina, menee kirja per päivä tahdilla. Tulevan talven aikana päivitetään uimataidot kohdalleen paikallisessa uimahallissa, jossa ei uimakouluun tarvitse jonottaa kuten Nummelassa.

Kaksi isoa huolenaihetta, joita mietimme puolisoni kanssa muuttopäätöksen yhteydessä olivat; lasten kouluasiat ja harrastukset. Eli joutuvatko luopumaan harrastuksista täällä, mikäli tarjolla ei ole mitään ja pystyykö kutistuvan kaupungin opetustoimi tarjoamaan sellaisen oppimisympäristön, joka olisi samalla tasolla Nummelan Kuoppanummen koulukeskuksen kanssa. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että näiden asioidenkaan osalta mistään olennaisesta ei ole tarvinnut luopua.

Summa summarum, aikaa lapsille ja perheelle on riittänyt. Nyt kun kesälomat ovat ohi, lapset koulussa ja Sanna työssä, aikaa on erityisesti itselle. Tuntuu kummalliselta, mutta en ole oikeastaan ihmeemmin edes huomannut tai tullut ajatelleeksi, että olen ollut poissa työstä jo kohta kolme kuukautta. Viimeinen varsinainen työpäiväni oli 11.6. Ei harmita ei.


Tunnisteet: , ,

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Nahkuri Projekti - kädettömän remonttimiehen tarina vol.1

{EAV:8fbbb483e77742eb}

Edellisessä postauksessani (http://nahkurinorsilla.blogspot.fi/2012/07/minulla-ei-ole-velkaa-ja-nelja-muuta.html) kerroin perheeni päätöksestä muuttaa Nummelasta Kemijärvelle, ja syistä jotka johtivat tähän päätökseen. Jos ensimmäisen postauksen luominen oli vaikeaa, niin ei tämä toinenkaan kevyesti syntynyt.

Ajattelin tässä toisessa postauksessa kertoa lukijoille enemmän tulevasta asuinpaikastani Nahkurista ja siihen tekeillä olevasta remontista. Kerrottakoon otsikon taustaksi se että, jos sanoisin jollekulle kavereistani, että alan rakentamaan, seuraava kommentti olisi: "aijaa, aiotko pitkästä tavarasta rueta tekemään" ja paskaiset naurut päälle. Eli en ole todellakaan mikään remontti-reiska, mutta kaikki ovat vakuuttaneet minulle, että tekemällä oppii.
 

Väliaikainen asumisjärjestely

Kemijärvi
Kerrostalo ja vieressä punatiilinen Isokylän koulu

Remontin ajan (eli ei varmaan kuin hetkinen) asumme Isokylän koulun yhteydessä olevassa kerrostalossa, jossa on kaupungin vuokra-asuntoja. Nykyiset vuokra-asunnot rakennettiin alkujaan koulun henkilökunnan asunnoiksi. Poikani Arttu menee elokuussa ensimmäiselle luokalle kotimme vieressä olevaan kouluun, eli järjestely on siinä mielessä ihanteellinen.

Nahkuri

Isokylä
Nahkuri

Nahkuri on 50-luvulla alkujaan rakennettu kaksi kerroksinen talo, johon on tehty yksi peruskorjaus sen rakentamisen jälkeen. Peruskorjauksen yhteydessä alkuperäiseen rakennukseen lisättiin kuisti ja rakennettiin sisäsauna ja pesutilat.

Tilalla on kaksi piharakennusta (tai useampikin, riippuen näkökulmasta), toisessa on vanha navetta, lato ja pihasauna, ja toisessa talli, puoti, liiteri ja aitta.

Remontin ensimmäisessä vaiheessa talon yläkertaan tehdään kaksi makuuhuonetta ja olohuone. Tekemisessä hyödynnetään olemassa olevaa rakennetta ja uusitaan pinnnat, eli katto, seinät ja lattia olemassa oleviin huoneisiin. Näillä näkymin joudun rakentamaan kokonaan uusiksi vain yhden väliseinän.

remontti, purkaminen
Toinen yläkerran makuuhuoneista, lautalattia purettu ja muha eristys näkyvillä. Seinillä viehkeän väristä pinkopahvia ja 80-luvun Luhta ja Ragazzi mainokset
Nahkurin yläkerran lämmitysratkaisu tulee perustumaan sähkölämmitykseen, joko pattereilla tai lattialämmityksenä. Sähkölämmityksen tueksi tehdään kaksi tulisijaa, toinen tyttären makuuhuoneeseen ja toinen olohuoneeseen. Tyttären huoneessa hyödynnetään siellä ennestään olevaa Porin Matti kamiinaa joka kunnostetaan ehommaksi nykyisestä muodostaan.

Porin Matti nykyisessä hopeisessa kuosissaan.
Remontoitavien huoneiden lisäksi Nahkurin vintissä olevat kylmät ullakkovarastot muutetaan lämpimäksi tilaksi lisäämällä eristystä ja sijoittamalla tiloihin patterit. Ullakkotiloihin toteutetaan vaatehuoneet lapsille ja muilta osin tilat jäävät varastokäyttöön.

Kylmä ullakkotila joka muutetaan lämpimäksi tilaksi remontin yhteydessä.

Pihapiiri ja ulkorakennukset

Nahkuri sijaitsee Kemijärven ja osin Kotajoen rannalla. Knoppitiedoista pitäville tiedoksi, että Kotajoki on Suomen lyhyin joki ja Kemijärvi pohjoisin kaupunki. Vettä pitkin Nahkurista on Kemijärven keskustaan matkaa ehkä noin 5 kilometriä. Kemijärvi tarjoaa hyvät mahdollisuudet kalastuksen harrastamiseen, kunhan saan jostain hommattua jonkinlaisen veneen.

Näkymä Nahkurin rannasta Kemijärven keskustan suuntaan.
Pihapiirissä on vanha navettarakennus, jonka katto on vuotanut jo useamman vuoden ajan. Laittelin katolle hätäratkaisuna kevyt peitteen, joka antaa ehkä ensi talven yli aikaa miettiä, mitä rakennukselle tehdään. Ammattitaitoinen peitteen asennus suoritettiin paikallisen pelastuslaitoksen tukemana, mikä oli asentajan ammattitaito (tai sen puute) huomioon ottaen hyvä ratkaisu. Samassa navettarakennuksessa on lato, joka toimii nyt varastona sekä vanha käytöstä poistettu sauna. Rakenteet ovat vuotavan katon vuoksi kärsineet huomattavasti ja rakennuksen tulevaisuus on vähintäänkin epävarma. Rakennuksen pelastaminen edellyttänee katon kunnollista uusimista ja märkien sisärakenteiden ja eristysten purkamista mahdollisimman pian.

Navetta rakennus ja ammattimaisesti suojattu katto.
Muiden piharakennustan osalta tilanne on parempi, aittaa lukuunottamatta rakennuksissa on peltikatto. Aitassa on vanha huonokuntoinen huopakate, joka täytyy uusia lähitulevaisuudessa ennenkuin se alkaa vuotamaan. Tallin ja puodin ongelma on että, rakenteet ovat maat vasten, eli alimmainen hirsikerta on märkä  koko ajan. Alimmainen hirsikerta onkin lahonut ja se tulisi vaihtaa uuteen pian. Samalla rakennus tulisi nostaa kivien varaan siten, että mikään osa puurakenteesta ei ole enää maata vasten.

Aitta, liiteri, puoti ja talli.
Tontin toisessa päässä on perunapelto, mansikkamaa ja viinimarjapensaita. Alue on ollut jonkin aikaa hoitamatta ja muu kasvillisuus on vallannut perunapellon kokonaan. Ensi kesään mennessä pitäisi ratkaista miten tätä aluetta jatkossa hyödynnetään.

Mansikka-, peruna- ja viinimarjaviljelmät, ehkä hiukan "kesäterässä".
Viljelmät ovat siinä määrin huonossa hapessa, että niiden saaminen kuntoon on kova urakka. Kouluaikoina meillä oli kaveriporukassa yleinen heitto "ookko nää potunnostaja vaiko marjanpoimija?", tällä viljelmällä pääsee kokeilemaan molempia, mutta ennen kuin tuosta mitään marjoja poimitaan, edellyttää se potunnostoon verrattavissa olevia suorituksia.

Ps. Yritän jatkossakin ylläpitää päivitys per viikko tahtia. Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa työttömyydestä ja ELY-keskuksen palveluista. Miltä kuulostaa? Kädettömän remonttimiehen tarina jatkuu myös, kunhan työt etenevät. Sillä välin kaikki vinkit ja vihjeet liittyen yllä esiteltyihin remonttihankkeisiin, otetaan vastaan.

Seuraa G+

Tunnisteet: , , , ,

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Minulla ei ole velkaa - ja neljä muuta syytä elämänmuutokselle



Elämänlaatu

Mistä on kyse?

Tein yhdessä perheeni kanssa viime talvena päätöksen muuttamisesta Nummelasta Kemijärvelle. Tässä avauspostauksessa yritän jäsennellä päätöksen taustalla olleita vaikuttimia, ja hahmotella omaa ja perheeni tulevaisuutta uudessa ympäristössä.

Etelässä asuessani toimin Pohjoismaisessa henkilöstöhallinnon ulkoistuspalveluita tuottavassa yrityksessä liiketoiminnan kehityksestä vastaavana johtajana. Avopuolisoni on ammatiltaan lastentarhanopettaja sekä sairaanhoitaja. Perheeseemme kuuluvat lisäksi kaksi lasta, poika 7 vuotta ja tyttö 10 vuotta.

Nummelassa asuimme tavallisessa rivitalokolmiossa ja olimme onnellisesti asuntovelallisia.

Huom. huolimatta kaikista blogi-kirjoittamisen oppaista joita olen viime kuukausina lukenut, ensimmäisen postauksen aikaan saaminen oli erittäin pitkä ja vaivalloinen urakka. Aikaa ensimmäisistä riveistä julkaisuun kului lähes kaksi viikkoa.

Elämänmuutoksen syitä/vaikuttumia

Pohjoiseen muuttamisella ja elämänmuutoksella on tavoiteltu lähinnä seuraavia asioita:

  • Aikaa perheelle
  • Alhaisemmat asumiskustannukset
  • Irti asunto velallisen ja pankin välisestä orjuudesta
  • Paluu juurille
  • Yritystoiminnan käynnistäminen

 

Perhe

Kuten varmaan kenellä tahansa ura suuntautuneella vanhemmalla tai isällä, niin itsellänikin oli jatkuvasti huono omatunto siitä, miten annoin aikaa lapsilleni. Vaikkakaan työni ei edellyttänyt matkustamista, eikä 80 tunnin työviikkoa, tunsin jatkuvasti olevani ajatusten tasolla jossain muualla kuin läsnä lasteni elämässä.

En edes muista kuinka montaa kertaa kieltäydyin viettämästä aikaa poikani tai tyttäreni kanssa vedoten jonkin tarjouksen tai presentaation tekemiseen, vaikkakin oli kyseessä ilta tai viikonloppu. Jossain vaiheessa viime talvena tajusin, että kohta lapseni eivät enää pyydä minua pelaamaan tai leikkimään vanhemmaksi kasvettuaan, ja sen jälkeen menetettyä aikaa ei enää saa takaisin.

Parisuhteessa ja kuten elämässä yleisesti, on asioiden oltava jonkinlaisessa balanssissa. Työ, koti/perhe, ystävät ja harrastukset täyttävät yleensä ihmisten ajankäytön, nukkumisen lisäksi. On jokaisen henkilökohtaisista preferensseistä kiinni mihin arvojärjestykseen asiat mielessään laittaa, ja missä järjestyksessä luopuu asioista, jos aika ei kaikelle riitä. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana huomannut, että työn ja perhe-elämän/parisuhteen välillä on ainakin itselläni riippuvuusuhde - jos toinen ei toimi, se alkaa vaikuttamaan toiseen ja mikäli asioita ei saa kuntoon, molemmat osa-alueet ajautuvat ongelmiin.

Ymmärsin olevan tilanteessa, jossa minulla on työ joka ei enää tuota mielihyvää, oireileva parisuhde ja huono omatunto puutteistani vanhempana. Harrastuksiin ei riitä intoa eikä aikaa, ja ystäviä ei ehdi tapaamaan eikä huvitakkaan, kun vituttaa koko ajan. Eli mikään edellämainituista osa-alueista ei enää toiminut.

Priorisoin siis ratkaisuni osalta parisuhteen ja lapset uran ja työn edelle. Uskon että satsaamalla perheeseen ja luopumalla ainakin väliaikaisesti urasuunnitelmista, voin saavuttaa kokonaisuutena paremman elämänlaadun, kuin olisin voinut saavuttaa valitsemalla toisin.

Alhaisemmat asumiskustannukset

Nummelassa asuessamme perheen asumismenot olivat kuukausitasolla noin 1300 EUR sisältäen lainanhoidon, vastikkeen, sähkön ja veden. Tällä hinnalla asuimme omassa vuonna 1982 rakennetussa rivitalokolmiossa, 50 kilometrin päässä Helsingistä.

Kemijärvellä olemme muuttamassa avovaimoni kotitaloon jonka asumiskustannukset ovat vakuutus, sähkö, ja jätemaksu, eli yhteensä noin 200 EUR/kk. Taloon tehdään kuitenkin ensin remontti, jonka aikana asumme kaupungin vuokra-asunnossa, 103 neliöisessä kerrostaloasunnossa josta asumiskustannukset ovat alle 600 EUR/kk.

Asumiskustannukset tulevat siis olemaan kuukausitasolla noin 1000 EUR alhaisemmat kuin Nummelassa, ja 86 neliöinen rivari vaihtuu noin 140 neliöiseen taloon, joka on noin 5000 neliön rantatontilla. Näiltä osin koen olevani voiton puolella.
Kotimme vieressä olevan jalkapallokentän käyttäjät

Irti asunto velallisen ja pankin välisestä orjuudesta

Osana tätä muutos prosessia joka lähti liikkeelle viime talven aikana, pohdin pitkään asemaani asuntovelallisena. Meillä oli käytännössä tilanne, jossa rivari kolmio oli käymässä pieneksi ja isomman asunnon ostamiseen olisi pitänyt ottaa lisävelkaa karkeasti sanottuna 100 000 EUR. Sillä hetkellä vanhaa velkaa oli jäljellä noin 98 000 EUR.

Laskeskelin päässäni seuraavaa; 1) Jos haluan maksaa uuden velan aikaisemman maksuajan puitteissa, kuukausittainen lyhennys tuplaantuu, 2) Jos haluan säilyttää lainanhoitokulut ennallaan, maksuaika tuplaantuu. Vaihtoehtoina oli siis käytännössä joko se, että asuntolainan saa juuri ja juuri maksettua omana elinaikana pois, tai maksan kuukaudessa reilusti enemmän ja tingin muista tarpeista kuten lomamatkoista, tai esim lasten harrastuksista. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttanut.




Kun yhdistetään tähän ajatusketjuun kasvava tyytymättömyys silloiseen työhöni, en voinut välttyä siltä ajatukselta että, asuntovelallisen asema pakottaa minut tähän nykyaikana niin tavalliseen oravanpyörään. Jotta saat isomman asunnon, enemmän sitä ja enemmän tätä, on pakko juosta mukana muiden kanssa tässä oravanpyörässä. Minulla ei siis olisi vapautta valita ammatillista asemaani niin kauan kuin olisin korviani myöten veloissa. Tunne oli ja on edelleen jokseenkin ahdistava.

Myimme siis asuntomme ja maksoimme velkamme pois. Voin vain sanoa, että tunne on vapauttava.

Tämän päivän johtatavat talousajattelijat; Stubbit, Enbusket ja Wahlroosit pitäisivät minua varmaankin petturi kommunistina. Mutta näiden herrojen ajatukset tuntuvat perustuvan siihen oletukseen että, ihmisten motiivit ovat puhtaasti taloudellisia, ja sitä kautta markkinavoimat voimat ratkaista kaikki ongelmat. Itse haluaisin kuitenkin nähdä, että ihmisillä on muitakin motiiveja kuin raha tai varallisuus.

Paluu juurille

Iän karttuessa olen huomannut perheen ja suvun merkityksen kasvaneen. Aikaisemmin, ehkä noin 35 ikävuoteen saakka, en juuri miettinyt sukulaisiani tai perhettäni (siskoa, isää tai äitiä), jotka asuvat pohjoisessa. Mielestäni sillä että, asun etelässä ja kaukana siitä mistä olen lähtöisin, ei juurikaan ollut merkitystä, olinhan hyvin palkatussa työssä, minulla oli oma perhe ja olin tavoittelemassa menestystä liike-elämän parissa.

Jokaisen kesäloma reissun jälkeen lähteminen takaisin etelään alkoi kuitenkin tuntua haikeammalta. Mietin isovanhempiani Kuusamossa jotka ovat ylittäneet 90 vuoden rajapyykin omassa elämässään, ja sitä mikä on heidän merkityksensä siinä minkälaiset kortit minun käteeni on jaettu. Huomasin tuntevani suurempaa kunnioitusta heitä kohtaan, samaten kuin omia vanhempiani, kuin aikaisemmin. En pystynyt välttämään sitä ajatusta, että vieraannutan omat lapseni heidän taustastaan mikäli he juurtuvat Nummelaan, tai johonkin muuhun paikkaan pk-seudulla.

Halusin että lapsillani ja heidän mahdollisilla jälkeläisillään säilyisivät siteet siihen, mistä sukumme on lähtöisin, sen sijasta, että olisivat vain junan tuomia etelässä. Kun on itse viettänyt lapsuuden kesät mummolassa maalla, maaseutumaisissa olosuhteissa, en haluaisi että omat lapsenlapseni tulevat mummolaan, rivariin Nummelassa.

Vaikka minulla ei sukujuuret Kemijärvellä olekkaan, olen kuitenkin noin sadan kilometrin päässä isäni kotipaikasta ja asun maaseudun omaisissa olosuhteissa. Uskon että tämän valinnan kautta lapseni säilyttävät paremmin kosketuksen siihen, mistä olemme lähtöisin.

Yritystoiminnan  käynnistäminen 

Tulen yrittäjäperheestä, molemmat vanhempani ovat ollet yrittäjinä jossain vaiheessa elämäänsä. Olen aina ollut kiinnostunut oman liiketoiminnan johtamisesta. Suurin syy sille, että aikoinaan päädyin kaupallisen alan koulutukseen oli se, että tunsin aina ymmärtäväni liiketoiminnan peruselementtejä ilman niiden opettelemista kirjoista.

Koska olin jo muutenkin ajatunut ammatillisesti tilanteeseen, jossa en kokenut enää nauttivani työstäni, minun oli helppo tehdä ratkaisu, jossa mitä todennäköisimmin päädyn yrittäjäksi. Ideoita yritystoiminnan laadusta on paljon ja pari konkreettista ideaa toteutunee jo syksyn aikana.

Kemijärven elinkeinorakenne on varsin suppea, aikaisempaan työkemukseeni liittyvää toimintaa Kemijärvellä ei ole lainkaan. Ylipäätänsä palvelualan yrityksia on vähän ja yritysten välisiä (B-to-B) palveluita tuottavia yrityksia vielä vähemmän.

Tilanne kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että mikäli jotain ihmeellistä ei tapahdu, tulevaisuuteni on oman yritystoiminnan  varassa. Nummelasta myydyn asunnon luovutusvoitosta on jonkin verran rahaa säästössä, joka pitäisi laittaa tuottamaan oman liiketoiminnan kautta.

Tulen tässä blogissa myöhemmin kertomaan edistymisestä niiltä osin.

Ps. Blogin nimi Nahkurin orsilla ei viittaa mitenkään Paavo Lipposeen, eikä olen tarkoitettu negatiiviseksi. Tilaa johon olemme muuttamassa kutsutaan Nahkuriksi, koska paikalla on kyseistä ammattia aikoinaan harjoitettu.



 



Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,